Tuesday, May 26, 2015

Etureidet puhuvat

Tapahtui sunnuntaina 24.5.2015 Nastolassa.

- Hei, mitä nyt?
- Täh?
- Niin, mitä tämä nyt taas on. Ehdin jo tottua tuohon sohvapöytäilyyn. 
Mitä sä nyt taas urputat?
- Älä nyt väitä, etkös sä ole hereillä? Kato taas mennään. Jätkä yrittää juosta kovaa.
- Heh, vieläkö se jaksaa. Jos annetaan sen kuvitella pari kilsaa, että se on kunnossa. Sit mä ainakin laitan hapot liikkeelle.
Ai se perinteinen källi?
- Joo, just se. Vedetään siitä narusta taas.
Heh, joo. Kerro sitten kun aloitetaan. Kuulin muuten, että tänään päästään pyöräilemäänkin.
- Ei helvetti, emmä jaksa sitä puuhaa yhtään. Menen ihan pyörälle, ylös alas ylös alas. Mitä tänään on tarjolla?
Joku 40 km tai sinnepäin. Ja kuulemma vielä mäkisellä reitillä. Muistaks, että oltais vedetty jotain sellaista lähiaikoina kovaa?
- Eh.
- No emmäkään. Tai oltiinhan me siellä Teneriffalla, mut se nyt oli sellaista instagramittamista. Mutta tänään mä ainakin pidän huolen, että se kärsii. Tiistaina se rankaisi meitä niin isosti. Ja vielä sateessa.
Joo, mul on ihan sama. Mut taas annetaan siihen alkuun taas pientä ylimääräistä uskoa, että kulkee. Sitten jossain mäessä näytetään kuka tätä kehoa oikeasti käskee.
Heheheheheheh. Toi on ihan totta. Odotetaan vähän ja sit... Toivottavasti on kova tuuli niin saadaan taas nauraa kun se kiroilee ääneen vaikkei kukaan ole kuuntelemassa.

.
.
.

- No nyt. Suotta se yrittää, aloitetaan nyt.
- Joo. Mä pyysin takaressuiltakin jelppiä. Tästä tulee taas hupaisaa.

"EI HITTO. TÄÄ ON IHAN VARMANA MUN KAUDEN VIIMEINEN KISA!"

- Höhöhöhöhö. Taas se nillitys alkoi. Tää on niiiiin helppo ja sama juttu joka vuosi. 
- Hähähähä. Laitetaan vielä lisää happoja. Takaressutkin sanoivat, että laittavat happoja kehiin ihan just tai sit ne lupas alkaa kiristelemään. Kohta tulee hauskaa.
Hähähähähähähä. Tää on niin tätä. Kannatti himmailla pari päivää
- Juuh.

"EMMÄ OSAA AJAA EDES MÄKIÄ. MIKSI MÄ TULIN TÄNNE??? NYT ON PYÖRÄ KAUPAN HEMMETTI!!!"

"KENELLE MÄ EDES HUUDAN TÄÄLLÄ, HÄH????!?!??!!"

- Hhehehee... taas sen pää hajoo kesken kisan. Eikä tää ole kuin tunti ja rapiat. On se saha! 
- Eikös se vieläkään ole oppinut? Mitä se nyt on näitä hommia touhunut, 27 vuotta tiellä ja sama nillitys sen kuin jatkuu.

.
.
.

- Hheheheheh... äijä on ihan hajalla. Revitellään vielä seuraavassa mäessä. Sitten on kuulemma loivaa alamäkeä, mut mä luulen, että vastatuuli hoitaa loput.
Hahahha. Toi on aina paha.

"KOLMEE KAHTA???!?!?! MITÄ HITTOA? TÄÄ TUNTUU NELKYT SETILTÄ!!!!"

- Ei saakeli. Vielä joudutaan lenkille. Mä en ainakaan jaksa hirveesti. 
- Tiäks mitä on tarjolla?
- Joo vitonen vaan, mut siinä on iso mäki.
- Hähhäähähähähäh
- Miten niin?
- No kuvitteleks, et toi jaksaa mitään mäkiä juosta? Mehän on ollaan ulkoiltu vain tasaisella koko kevät. Että toi on daiju. 
- Aijoo, emmä muistanu. Mahtavaa. Vielä voidaan iskeä. Odotellaanko taas hetki ja sitten...?
- Eiii. Mä aloitan heti kun jalka koskee maata.
- No sit. Laitetaan toi kärsimään. Tietää sitten, että missä mennään.
- Joo. Ja kuinka hitaasti.
- Hahahahaha. Tää on niin hauskaa. Kannatti tulla. 

No comments:

Post a Comment